Istun Oulun lentokentällä odottamassa bussia kotiin. Kävin äsken hyvästelemässä 18-vuotiaan
kissamme viimeistä kertaa.
Pupu oli se joka ei ikinä tahtonut olla sylissä,
kissamme viimeistä kertaa.
Pupu oli se joka ei ikinä tahtonut olla sylissä,
suostui juomaan vain vesilasista,
jota kukaan kaveri ei halunnut ottaa hoitoon koska ne pelkäsi sitä (naurahdin ääneen
ku muistin tämän ja sitten aloin taas sekunnissa itkeä),
jonka mahaan ei saanut koskea,
jonka mahaan ei saanut koskea,
joka puri mua jalkaan kun en noussut aamuseitsemältä ruokkimaan sitä,
joka inhosi jokavuotista joulurusettia,
vaani mun jalkoja,
ja jonka kanssa tappelin siitä kumpi saa syödä metvurstin.


16 kommenttia:
Voi pupua, 18 vuotta on kunnioitettava ikä kissalle. Takana pitkät kissanpäivät.
Paljon jaksamisia sinne!
Voi Pupua :( ♥ Mieki kerran juotin sille vettä lasista, ku sie olit vielä nukkumassa. Se istu tiskipöyällä ja tuijotti minua ja tunki päätään tyhjään lasiin, kunnes mie tajusin mitä se oikein haluaa. Pupu oli viisas.
Mie niin voin ymmärtää että sulla on hirveä ikävä, sehän oli perheenjäsen. :( ♥
Jenni L: Kyllä se jaksoi pitkään. Kiitos hirmuisesti ♥
Hemppis: Nyt aloin taas itkeä, ihan hirveä ikävä, enkä edes tajua kunnolla että se on poissa vaikka näin sen ite. Kiitos Hemppa ♥
Voi ei :( Kauheasti jaksamista ja iso halaus. ♥
Foxie: Joka kerta kun tulee uusi kommentti alan taas itkeä :D Mutta kiitos ihana ♥
Aina kun tulin teille kyläilemään, se oli portailla odottamassa että pääsee sisään.. :)
Otan osaa.. toppatakkihalaus <3
RedRaven: Toppatakkihalaus ♥ Kiitos
Voi ei, koita jaksaa. ♥ Ihan alko itkettää sun puolesta. :-(
Jetta: No nyt mullaki, mutta kiitos kovasti ♥
Voi nyt lähti pienet itkut täältäkin, kun tekstin luin. Haleja!
Kaunis postaus. Pupu oli helmi kissojen joukossa <3 Kamala ikävä sitä. //Linda
Viivi: Noniin tää lähtee kiertämään :D Kiitos hirmusesti ♥
Linda: ♥ Oulussakin paistoi muuten tänään aurinko. Toisaalta musta tuntuu että jos ois satanu niin oisin ottanu senki jonakin merkkinä.
Osaanotot <3 multakin kuoli kissa n. ½ vuotta sitten, se vain oli vasta 2 vuotta, jäi auton alle :'(
Juli@: Voi ei kamalaa :{ Pupun kuolemaan ehdin sentään jo hetken valmistautua ja olla sen tukena loppuun asti, mutta että siitä ois joutunu noin varoittamatta luopumaan. Voimia sullekin ♥
Rakastan sitä höpötinttiä aina! Niiiiiin suuri ikävä on, mutta tiedän, että nyt sillä on taas kaikki hyvin ja kevättä pikku rinnassa ;)
Heidi
Heidi: Minäkin ikävöin :[
Post a Comment